Ajatustanssia ja harha-askeleita

Lakkasin kirjoittamasta, sillä lakkasin haluamasta parantua. Kuinka voisin enää allekirjoittaa mitään sen jälkeen, kun lausumani " Tahdon" ei enää pitänyt paikkaansa? Halusin vain lievitystä kivuilleni. Ja sitä hainkin. Kävin terapiassa, mutten suostunut kohtaamaan eteeni tulevia haasteita muualla kuin tuossa huoneessa. Suljin itseni tunteideni kohtaamiselta. Itseni näkemiseltä. Täytin vapaa-aikani ihmisillä ja tv-sarjoilla. Sisimpäni täytin syömällä. Suhteeni ruokaan on ongelmallinen. Ahdistuksen valmistautuessa suistamaan minut raiteiltani, suuntaan itseni ruokakauppaan hakemaan jotain hyvää. Olen tullut tässä toimintamallissa niin taitavaksi, etten välttämättä edes tunnista berliininmunkki-himoni kertovan sisälläni hautuvasta pahasta olosta. Ruoka on minulle seksi. Ainut turvallinen tapa päästää jotain lähelle, sisääni ja kokea fyysistä nautintoa. Ruoka on minulle lohtu. Se ei ikinä jätä tai torju. Se vain antaa. Elämyksiä, makuja, ravintoa. Ruoka on min...

Tapasin pojan. Toivoisin niin, että hän olisi minulle erilainen kuin muut. Toivoisin niin, että minä olisin erilainen hänelle kuin olin muille . Tai ei, tarkemmin ajateltuna: Toivoisin niin, että minä olisin erilainen itselleni kuin olen ollut. Sinulle, joka saat sydämeni laulamaan ja hyräilemään toivosta:           Älä tule liian lähelle, vaan katsele minua kuin Pikku Prinssi Kettua - tarpeeksi etäältä. Jos tulet liian lähelle liian aikaisin, säikähdän ja juoksen pois. Älä nappaa minua suoraan syliisi, vaan kokeile ensin kuonon päästä vedänkö pääni pois. Ehkä joku kerta uskallan jo antaa sinun rapsuttaa mahani alta.           Mitä jos teen sinusta turvani ja jätät minut kuin kesäkissan tyhjälle maatilalle? Jos odotan talveen, olet luonani todennäköisemmin jo kevääseen . Olen utelias ja joudun pinnistelemään jokaisen tassun askeleen edestä, etten juoksisi luoksesi innoissaan koirapennun tavoin. Muistaen, kuinka siinä leikis...

Juoksen töistä kotiini pidätellen kyyneleitä silmistäni. Tuttu kipu kiipeää kurkunpäätäni pitkin. Toistan mielessäni mantraa: " Selviydyn yksin, olen itsenäinen ja vahva." Vielä kymmenen minuuttia matkaa jäljellä. Mitä minussa tapahtuu? Miksi hajoan lasinsirpaleisiksi, jotka repivät sisimpäni säröille?  Kohta olen turvapaikassani, jossa minua ei näe kukaan ja voin vetäytyä kuoreeni rauhassa. Mutta... kun minä en halua enää olla piilossa. En halua elää yksinäisyyteni kanssa enää. Miksi tässä yhteiskunnassa ihaillaan yksin selviämistä ja pidetään sitä vahvuutena? Avaan oven ja nostan lattialta löytyvän kirjeen vapisevin sormin. Istuidun sänkyni laidalle ja revin kuoren auki: "Myönnetty kuntoutus: Nuorten psykoterapia.  ... Nyt myönnetty kuntoutusterapiajakso on kolmas eli viimeinen vuosi Kelan korvaamasta, enintään kolmen vuoden terapiakokonaisuudesta." Pisarat valahtavat poskilleni ja käperryn peittoni alle. Vuoden päästä olisi pärjättävä omillaan. Haluan void...