Kohtasin tiellä toisen
Tapasin pojan. Toivoisin niin, että hän olisi minulle erilainen kuin muut. Toivoisin niin, että minä olisin erilainen hänelle kuin olin muille. Tai ei, tarkemmin ajateltuna:
Toivoisin niin, että minä olisin erilainen itselleni kuin olen ollut.
Sinulle, joka saat sydämeni laulamaan ja hyräilemään toivosta:
Kerroin hänelle pelkääväni ihmisiin kiintymistä ja samaan aikaan kipeästi kaipaavani sitä. Hän kysyi:
"Pelottaako kiintymisessä eniten menettämisen pelko? Vaiko se, että kiintyy hallitsemattoman nopeasti? Vai se, että sen myötä tekee itsestään altiin sille, että toinen voisi satuttaa? Vai jokin muu?"
Kaikki.
Ja enemmän, mutta miten voisin kertoa sen hänelle?
Pelkään sitä, etten riitä tai että olen vikoineni ja keskeneräisyyksineni liian paljon.
En voi kertoa tarinaani nyt, vaikka haluaisin avata hänelle jo koko maailmani. Liian nopea avautumiseni olisi vahingollista minulle. Miten hän voisi edes käsittää, kuinka haavoittuvaksi tekisin näin itseni hänen tekemättä mitään?
Kipuni ja pelkoni ovat löytäneet tapansa tulla esille niin, että olen pettänyt ihmisiä ajaakseni heitä kauemmaksi. Olen saattanut suudella viikon sisään useita ihmistä vain estääkseni itseni kiintymästä keneenkään. Olen sanonut mene pois, vaikka olisin tahtonut toisen tulevan luokseni.
Yritän hidastaa tahtia. Olen jo kokeillut ympärillä vallitsevan kulttuurin mallia määritellä kuukauden tuntemisen jälkeen suhde seurusteluksi, kolmen kuukauden jälkeen avoliitoksi ja vuoden jälkeen eroksi. Kenelle tämä sopii? Minulle ei. Kokemukseni jälkeen en ihmettele, miksi luottamus on katoavaa luonnonvaraa - kun toiseen ei tutustuta rauhassa ja anneta ajan luoda kestävää sidettä.
Olenko vielä valmis kohtaamaan toisen?
Terapeuttiani lainatakseni: "Kuulostat olevasi tietoisempi, näkeväsi elämäsi toistuvuuksia ja olevasi itsesi puolella."
Aika kuunnella omia vaistojansa, mitä ne kertovat minulle.
- Roxy
Taustamusiikki: Twenty seven - MR MS
Toivoisin niin, että minä olisin erilainen itselleni kuin olen ollut.
Sinulle, joka saat sydämeni laulamaan ja hyräilemään toivosta:
Älä tule liian lähelle, vaan katsele minua kuin Pikku Prinssi Kettua - tarpeeksi etäältä. Jos tulet liian lähelle liian aikaisin, säikähdän ja juoksen pois. Älä nappaa minua suoraan syliisi, vaan kokeile ensin kuonon päästä vedänkö pääni pois. Ehkä joku kerta uskallan jo antaa sinun rapsuttaa mahani alta.
Mitä jos teen sinusta turvani ja jätät minut kuin kesäkissan tyhjälle maatilalle? Jos odotan talveen, olet luonani todennäköisemmin jo kevääseen. Olen utelias ja joudun pinnistelemään jokaisen tassun askeleen edestä, etten juoksisi luoksesi innoissaan koirapennun tavoin. Muistaen, kuinka siinä leikissä viimeksi kävikään.
Älä mene pois ja älä tule liian lähelle. Jos tulet liian lähelle liian aikaisin, saatan joutua ärisemään sinut pois - olethan vielä tuntematon. Jos menet pois, piiloudun takaisin kolooni häntä maata viistäen.
Kerroin hänelle pelkääväni ihmisiin kiintymistä ja samaan aikaan kipeästi kaipaavani sitä. Hän kysyi:
"Pelottaako kiintymisessä eniten menettämisen pelko? Vaiko se, että kiintyy hallitsemattoman nopeasti? Vai se, että sen myötä tekee itsestään altiin sille, että toinen voisi satuttaa? Vai jokin muu?"
Kaikki.
Ja enemmän, mutta miten voisin kertoa sen hänelle?
Pelkään sitä, etten riitä tai että olen vikoineni ja keskeneräisyyksineni liian paljon.
En voi kertoa tarinaani nyt, vaikka haluaisin avata hänelle jo koko maailmani. Liian nopea avautumiseni olisi vahingollista minulle. Miten hän voisi edes käsittää, kuinka haavoittuvaksi tekisin näin itseni hänen tekemättä mitään?
Kipuni ja pelkoni ovat löytäneet tapansa tulla esille niin, että olen pettänyt ihmisiä ajaakseni heitä kauemmaksi. Olen saattanut suudella viikon sisään useita ihmistä vain estääkseni itseni kiintymästä keneenkään. Olen sanonut mene pois, vaikka olisin tahtonut toisen tulevan luokseni.
Yritän hidastaa tahtia. Olen jo kokeillut ympärillä vallitsevan kulttuurin mallia määritellä kuukauden tuntemisen jälkeen suhde seurusteluksi, kolmen kuukauden jälkeen avoliitoksi ja vuoden jälkeen eroksi. Kenelle tämä sopii? Minulle ei. Kokemukseni jälkeen en ihmettele, miksi luottamus on katoavaa luonnonvaraa - kun toiseen ei tutustuta rauhassa ja anneta ajan luoda kestävää sidettä.
Olenko vielä valmis kohtaamaan toisen?
Terapeuttiani lainatakseni: "Kuulostat olevasi tietoisempi, näkeväsi elämäsi toistuvuuksia ja olevasi itsesi puolella."
Aika kuunnella omia vaistojansa, mitä ne kertovat minulle.
- Roxy
Taustamusiikki: Twenty seven - MR MS
Kommentit
Lähetä kommentti